Kissan BARF-ruokinta

Ehdin tuossa aiemmin kirjoittaa koirien barffauksen perusteista. Nyt löytyy viimein aikaa istahtaa sohvan nurkkaan kirjoittamaan myös kissojen raakaruokinnasta! Itselläni on kokemusta kolmen kissan verran sekä teollisesta ruoasta että raakaravinnosta, ja ero eri ravintoa syöneiden kissojen voinnissa on ollut selkeä. Ensimmäinen kissani, nyt jo pois nukkunut ikäneito, söi ikänsä teollista ruokaa: kuivaraksuja ja purkki-/pussiruokaa. Parivuotiaana Hessu-neiti sairastui ensimmäisen kerran virtsakiviin, ja virtsakivikierre jatkui enemmän ja vähemmän aktiivisena loppuelämän ajan. Lopulta hän sairastui niin pahaan munuaisten vajaatoimintaan (joka oli epäilemättä lähtöisin samasta alkulähteestä kuin virtsakivet), että oli armeliasta nukuttaa hänet "tuon ilmasiin". Hessun vatsa toimi miten sattuu ja oksennuksiakin löytyi vähän päästä milloin miltäkin matolta. Karvaa leijaili ilmassa jatkuvasti, mutta luulin sen olevan jotenkin ominaista kissoille. Lisäksi Hessu oli lähes koko ikänsä melko tukeva neito, vatsa roikkui kuin Karvisella, ja nälkä tuntui vaivaavan jatkuvasti, vaikka miten paljon olisin ammentanut Latzia ja Whiskasia lautaselle. 

Nykyisten kissojemme kanssa tutustuin raakaravintoon, ja ero sekä terveydessä, turkin kunnossa, vatsan toiminnassa, "vyötärön mitassa" että ruokahalussa on ollut selkeä aiempaan verrattuna. Kissat pysyvät kylläisinä kahdella ruokinnalla päivässä, uloste on kauniin kiinteää ja huomattavasti hajuttomampaa kuin Hessulla aikoinaan, karvoja irtoaa selvästi vähemmän eikä oksentelun tarvetta ole ollut. Lisäksi kissat ovat pysyneet terveinä ja hoikkina. 

Mistä on teolliset kissanruoat tehty

Aikoinaan oli melkoinen järkytys ensi kertaa lukea mitä teollinen ruoka todellisuudessa sisältää. Järkytys (ja myös syyllisyys) oli suuri, koska aloin samalla ymmärtää, miksi Hessu oli sairastunut virtsakiviin ja muniaisen vajaatoimintaan, kärsinyt vatsaongelmista, oksennellut ja tiputellut karvojaan - lihomisesta puhumattakaan. Olin luullut kissani saavan kaiken tarvitsemansa kaupan ja eläinlääkärin valmisruoista. Todellisuudessa teolliset ruoat on tehty pääosin hiilihydrateista, joita kissan elimistö ei juurikaan pysty hyödyntämään. Luontaisessa ruokavaliossa kasviperäisiä hiilihydraatteja on pari prosenttia, teollisessa muonassa kymmeniä prosentteja (jopa 50 %). Hiilihydraatit ovat kissalle monin tavoin haitallisia: ne heikentävät eläinproteiinin sulamista, rasittavat haimaa ja altistavat diabetekselle, vaikuttavat vatsan bakteeritasapainoon aiheuttaen suolisto-ongelmia ja oksentelua, heikentävät verensokerin tasapainoa, muuttavat virtsan ph-arvoa emäksiseen suuntaan tehden siitä otollisen kasvualustan struviittikiteille, altistavat hammaskivelle, ja kerryttävät vatsan ympärille alati suurempia "vuosirenkaita". Lisäksi proteiiniköyhä ruoka pitää yllä jatkuvaa näläntunnetta. 

Kissan luontainen janon tunne esim. koiriin verrattuna on heikko, mikä johtuu siitä, että kissan elimistö on muovautunut ottamaan tarvitsemansa nesteen ravinnosta. Raksuja syövä kissa ei näin ollen välttämättä tunnista janon tunnetta, vaikka ruoan kosteusprosentti olisi niinkin alhainen kuin 8 %  (eikä kymmeniä prosentteja kuten sen luontaisissa saaliseläimissä). Vaikka kuivamuonaa syövä kissa joisikin "paljon", on sen virtsa vähäisempää ja väkevämpää, sillä kuivamuonan hiilihydraatit sitovat nestettä, jolloin juotu neste poistuu pääosin ulosteen mukana - ei virtsassa kuten kuuluisi. Ajan myötä virtsan kierto hidastuu, se alkaa seisoa rakossa, tulehtuu ja kiteytyy virtsakiviksi.  

Kissan elimistö tarvitsee proteiinia voidakseen hyvin. Teollisten ruokien proteiinien taso ei kuitenkaan päätä huimaa. Liha on kallista, mistä syystä se korvataan usein "eläinperäisillä ja lihasivutuotteilla". Tämä tarkoittaa mm. kaikenkarvaista teurasjätettä kuten ihmisravinnoksi kelpaamattomia ruhon osia, kiveksiä, karvoja, nahkaa, kavioita, höyheniä, sarvia, villoja ja kanan jalkoja. AAFCO:n (Association of American Feed Control Officials) mukaan teollisessa lemmikkien täysravinnossa saa lisäksi käyttää täyteaineina mm. sahanpurua, kuivattua lantaa, hiekkaa, puuta, pakkausmateriaaleja ja selluloosaa. Valtaosa Suomessa myytävistä lemmikkien ruoista valmistetaan Yhdysvalloissa. 

Teollisten ruokien rasvat ovat pahimmillaan peräisin ihmiskäyttöön kelpaamattomista eltaantuneista rasvoista. Pilaantunut rasva on hyvin haitallista ja kuluttaa elimistön A- ja E-vitamiineja. Jos rasva lisäksi on kuumennettua tai käsiteltyä, (kuten teollinen ruoka aina on) suurin osa sen hyvistä ominaisuuksista on kadonnut. Teolliset ruoat sisältävät myös säilöntä-, väri- ja makuaineita, joista suuri osa on keinotekoisia, ja osaa niistä ei saa käyttää ihmisten ruokaan. Säilöntäaineet (pussin kyljessä merkittyinä "EU:n hyväksymät antioksidantit") voivat mm. estää veren valkosolujen muodostumista, heikentää immuunijärjestelmää ja estää glukoosin imeytymistä. Lisäksi monia niistä ei saa käyttää ihmisravinnossa syöpäriskin vuoksi. 

Kuumentamisprosessi tuhoaa valmisruoista suuren osan vitamiineista, entsyymeistä, aminohapoista, kivennäisaineista ja bakteereista. Kypsennetty ravinto on siis kuollutta ravintoa, johon valmistusprosessin loppuvaiheessa lisätään keinotekoisia vitamiineja ja kivennäisaineita. Useat lisätyt keinotekoiset vitamiinit , mm. C- ja E-vitamiini ovat kuitenkin heikosti säilyviä ja alkavat vähentyä jo pakkausvaiheessa. Koska lemmikkien ruoille on usein ilmoitettu melko pitkä säilyvyysaika, ehtii suuri osa pussin kyljessä ilmoitetuista vitamiineista ja kivennäisaineista tuhoutua jo säilytysvaiheessa. 

BARF

Barf on lyhenne sanoista Bones And Raw Food ja tarkoittaa siis raakaruokintaa eli paluuta luonnonmukaiseen ruokintatapaan. Ruokavaliossa pyritään jäljittelemmään kissojen villien sukulaisten luontaista, lajityypillistä ravintoa ja unohdetaan teolliset tuotteet. Barffauksesta moni kissa on saanut avun vatsa-, iho-/turkki-, allergia, virtsakivi-, diabetes-, ylipaino- ym. ongelmiin.    

Kissan luomuateriassa Hiiressä on:

70 % vettä

14 % proteiinia

10 % rasvaa

1-2 % hiilihydraatteja

1 % kuitua

vitamiineja ja hivenaineita 

Pääperiaatteet

Kissan ruokavalio pitää sisällään sopivassa suhteessa hyvin sulavia luisia lihoja, lihaslihoja, sisäelimiä, kalaa, munankeltuaista sekä öljyä. Olennaista on syöttää kissalle useamman eläimen lihaa ja muistaa kalkin lähteet sekä riittävä A- ja D-vitamiinien saanti.  Teolliset ruoat, kasvikset ja viljat eivät kuulu kissan raakaruokavalioon. Itse tosin poikkean tästä säännöstä n. kerran viikossa kiehauttamalla kissoille pienessä vesimäärässä seitä, johon lisään ripauksen kaurahiutaleita kuitulähteeksi vatsan toimintaa tukemaan.  

Lihaisat luut

Noin kolmannes kaikesta lihasta tulisi olla luupitoista, eli luisia lihoja kuten broilerin siipiä, kauloja tai koipia. Ne voi antaa sellaisenaan tai hienontaa lihamyllyssä. Lisäksi joissain raakaruokaa myyvissä liikkeissä on saatavana pakastettuja hiiriä, joita voi antaa sellaisenaan. 

HUOM! Luisia lihoja ei saa koskaan kypsentää! Pehmetessään luut muuttuvat vaarallisen säröileviksi ja voivat vahingoittaa suolistoa.   

Kissa tarvitsee ravinnostaan sopivassa suhteessa kalkkia ja fosforia (1,2 : 1). Luuttomassa lihassa on fosforia, mutta kalkkia tulee vain luista. Jos kissan ravinto painottuu pelkästään luuttomaan lihaan, on fosforin saanti huomattavasti runsaampaa kuin kalkin, jolloin fosfori alkaa kuluttaa kehon kalkkivarantoja. Tämä voi pahimmillaan johtaa luut pahoin haurastuttavaan kalkinpuutostilaan (paper bone disease). Etenkin pentujen kohdalla on tästä syystä tärkeää huomioida riittävä kalkin saanti.   

Liha

Kissalle voi tarjota vaihdellen kaikenlaisia lihoja: kanaa, porsasta, nautaa, kalkkunaa, lammasta, peuraa, hirveä, hevosta... Liha tarjotaan raakana, sillä kypsennys tuhoaa B-vitamiineja ja tauriinia. 

Myös kalaa ja katkarapuja voi tarjota vaihdellen lihan ohella. Rasvaiset kalat sisältävät kuitenkin paljon rasvaliukoisia vitamiineja, joiden yliannostusvaaran vuoksi niitä tulisi antaa kissalle korkeintaan kerran viikossa. Järvikalat kannattaa aina muistaa kypsentää loisvaaran vuoksi. 

Sianliha ja kana puolestaan sisältävät runsaasti omega-6 rasvahappoja, joiden liika saanti voi johtaa elimistön tulehdusherkkyyteen. Kannattaa siis totuttaa kissa erilaisten lihojen makuihin ja antaa niitä vaihdellen.

Raa'an lihan syöttäminen kissalle on turvallista, sillä kotimainen liha on tarkastettua. Jos lihaan kuitenkin olisi eksynyt bakteereja, on terveen kissan vatsan pH riittävän hapan tuhoamaan haitalliset bakteerit kuten salmonellan. Lisäksi suuri osa taudinaiheuttajista kuolee pakastuksen yhteydessä.  Itse kaadettu riista kannattaa varmuuden vuoksi käyttää aina pakastimen kautta. 

Sisäelimet

Kissan on hyvä syödä sisäelimiä (broilerin, sian tai naudan sydäntä, broilerin kivipiiraa, mahaa, munuaista, kieltä tai maksaa) 1-2 kertaa viikossa. Sisäelimissä on runsaasti kissalle tärkeää tauriinia. Sydän on oivallinen tauriinin lähde, ja itse asiassa lihas, joten sitä voi huoletta antaa useamminkin, osana ruokavalion lihaisaa osuutta. Myös kieli on lihas, joten sitäkin voi antaa useammin. Maksa ja munuaiset sisältävät runsaasti A-vitamiinia, joten niiden saanti kannattaa rajoittaa yhteen kertaan viikossa. 

Pennulla tauriinin puutos voi pahimmillaan johtaa sokeutumiseen, odottavalla kissalla epämuodostuneiden tai kuolleiden pentujen syntymiseen. 

Vinkki! Jauhetun maksan voi pakastaa käteviksi annospaloiksi jääpalapusseihin, ja sulattaa yhden palan muun ruoan joukkoon kerran viikossa.  
Munuaiset kannattaa viillellä pitkittäin ja liottaa runsaassa vuolaassa vedessä kuona-aineiden poistamiseksi.

Rasvahapot

Proteiinien lisäksi kissat tarvitsevat rasvaa, jota pitäisi olla n. 10 % ravinnosta. Kissa kestää melko suuren määrän rasvaa lihomatta, ja etenkin vanhenevalle kissalle se on turvallinen energianlähde. Omega-6 rasvahappoja on luonnostaan sian- ja kanalihassa, omega-3:a rasvaisissa kaloissa ja merenelävissä. 

Vesi

Vaikka kissa saakin pääosan tarvitsemastaan nesteestä täysipainoisesta raakaravinnosta, on syytä pitää saatavilla myös raikasta vettä. 

Muuta

Kissalle voi antaa hapanmaitotuotteita, juustoa ja kermaa herkuksi, jos kissan vatsa niitä kestää.  

Kananmunan keltuaisessa on A-vitamiinia, joten sitä voi antaa kissalle raakana silloin tällöin. Valkuaista kannattaa kuitenkin välttää, sillä sen sisältämä avidiini tuhoaa kissalle tärkeää B-vitamiini biotiinia. 

Kauran- tai vehnänorasta on hyvä pitää kissan saatavilla sillä ne ovat oivallisia entsyymilähteitä. Lisäksi oraat puhdistavat suolistoa karvoista.   

Herkkupaloiksi voi antaa kuivattuja pikkukaloja tai uunin alatasolla matalalla lämmöllä kuivattuja pieniä broilerin sydämen paloja.  

Ravintolisät

Kalkin saannin turvaamiseksi ruoan sekaan voi kerran viikossa jauhaa pestyn ja kuivatun kanamunan kuoren. Jos kissa ei suostu syömään luisia lihoja missään muodossa, on erityisen tärkeää turvata kalkin saanti kalsiumlisällä.   

Rasvahapot (omegat 3 ja 6 sopivassa suhteessa) pitävät ihon ja turkin kunnossa ja osallistuvat solujen rakennukseen. Sian ja kanan liha sisältävät runsaasti omega-6 rasvahappoja, kala ja kasviöljyt omega-3 rasvahappoja. Lihansyöjälle muodostuu kuitenkin herkästi rasvahappojen epätasapaino, ellei omega-3:n riittävää saantia turvata kalaöljyn avulla. (Kalanmaksaöljyä kannattaa kuitenkin välttää A-vitamiinin vuoksi.)   

Omega-3:n tarve saattaa oireilla turkin takkuisuutena, ihon hilseilynä tai kutinana, sekä erilaisina paikallisina ihotulehduksina.  

Lihassa, maksassa ja munuaisissa on runsaasti B-vitamiineja, mutta koska säilytys (kuten pakastaminen) tuhoaa niistä osan, on B-vitamiinilisäkin usein paikallaan. 

B-vitamiinivajeeseen viittaavat mm. kehno karvanlaatu, iho-oireet, laihtuminen ja ripuli. 

D-vitamiinia kissa saa rasvaisista kaloista sekä kalaöljystä.

Probiootit (Esim. Probiootti+) pitävät huolta suoliston bakteeritasapainosta, joten niitä kannattaa antaa kuureina silloin tällöin, ja erityisesti jos kissa on ollut sairaana. 

C-vitamiinikuurin voi antaa tukihoidoksi sairauden, tiineyden ja imetyksen aikana. 

Jos kissa ei suostu koskemaan maksaan, munuaisiin, munankeltuaiseen tai rasvaiseen kalaan, voi olla hyvä antaa silloin tällöin A-vitamiinia. 

Raakaruokintaan siirtyminen

Jos olet tottunut ruokkimaan kissasi teollisilla tuotteilla, voi barffauksen opettelu vaatia alussa hieman totuttelua paitsi kissaltasi, myös sinulta. Pääperiaatteet oppii kuitenkin nopeasti, sillä barffaus on varsin joustava ruokintatapa. Kissat ovat tunnetusti valikoivia elleivät jopa nirsoja ruokiensa suhteen, joten kissojen kohdalla raakaravintoon siirtyminen ei aina käy aivan käden käänteessä. Kissa saattaa alussa jopa kokonaan kieltäytyä koskemasta raakaan lihaan, koska se ei sisällä samoja keinotekoisia maku- ja hajuaineita joihin se on tottunut. Kannattaa siis aloittaa pehmeästi ujuttamalla pieniä lihapaloja tutun ruoan joukkoon, ja lisätä vähitellen lihan määrää. Myös eri lihalaatuja kannattaa jo tässä vaiheessa vaivihkaa vaihdella, jotta vältyttäisi myöhemmin eri lihoihin totuttamiselta. Jos raakaan lihaan totuttelu on kovin työlästä, kannattaa aloittaa lihatiskin maukkaammasta tarjonnasta ja siirtyä vähitellen eläimille tarkoitettuihin rustoisempiin ja luisempiin lihoihin. Kannattaa myös muistaa, että kissa ei kuole nälkään niin kauan kuin lautasella on tuoretta ruokaa. Ennenpitkää hän taipuu maistelemaan uutta ruokaa, kun huomaa, ettei parempaa palvelua ole tarjolla.        

Raakalihaa ja luita löydät mm. näistä liikkeistä

- Murren Murkina (Helsinki Pukinmäki, Espoo Mankkaa )
- Mustin Muona
- Vauhti-Raksu
- Musch jälleenmyyjät